Euro Floorball Tour

Heii teille taas oikeesti pitkästä aikaa.

Mä oon käyny iltasin aika pitkiä taisteluja tämän netin kans, mutta se ei vaan oikeesti suostu toimimaan. Siksipä tämä normaalia pidempi postaustauko. Joku voima kyllä yrittää rikkoa mun ja bloggerin välistä sidettä, kun aina jos mulla on postausintoa, netti ei toimi. Sitten taas, kun ei ois yhtään inspiraatiota mihinkään, niin netti välkyttää vihreää valoa oikein ivallisesti. Hmph

Siispä nytkin vaan tyydyn kirjottamaan ensimmäiset sanat mitä sylki suuhun tuo.

Viime viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina herättiin taas aikasin aamulla ja lähettiin rähmäsilmillä kohti schaffhausenia ja bbc-areenaa. Jälkimmäisestä viisaimmat voiki jo varmaan päätellä että mentiin kattomaan sitä aiemminkin mainittua säbäturnausta. Ei varmaan ois osattu suunnistaa yksinään areenalle ellei joku paikallinen nuoriherra ois näyttäny meille bussia ja kertonu päätepysäkkiä. Palvelu pelaa.
Päivä hurahti tosi nopeasti katsomossa ja sai todella olla ylpeä suomalaisista ja suomalaisuudesta. Ei sentään oltu niin fanaattisia faneja kun jotku. Oisitte nähny pari sellasta vähän vanhempaa naista, jotka oli yltäpäältä punavalkoisissa tamineissa, ja heilutteli lehmänkelloja katsomossa ja muuta pientä kivaa. Pakko kuitenkin myöntää että pelien jälkeen ois kovasti tehny mieli käyä vessassa maalaamassa siniristiliput poskiin.

Ainiin! Yks postauksen kannalta tärkee pointti meinas unohtua kokonaan. Kuvasaldo jäi todellakin hirveen pieneksi, ku multa vietiin väliajalla kamera ja sain vastineeksi sinisen numeroidun paperipalan. Katsomossa ei siis saanu kuvata järjestelmäkameroilla ja se vietiin parempiin hoiviin pelien ajaksi. Outoa ja tyhmää mutta no can do. Ja ne ainoatkin kuvat on oikeestaan lyhyen blogihistoriani kauheimpia pikselimössökuvia, mutta hei cmoon kuka voi keskittyä samaan aikaan peliin ja kuvaamiseen?;)
Vielä vähän kuvista valittamista. Se ainoa kuva joka tästä naamasta otettiin tuona päivänä, ei oo sekään julkaisukelpoinen. Mä mietin illalla kuvia selatessani, että näytinkö oikeesti tuolta koko päivän. Hiuksilla oli ihan joku oma show menossa, ja naamalla oli kai pienimuotoinen identiteettiongelma. Googlettakaa jos ette tiiä ku en oikeesti osaa selittää mitä identiteetti tarkottaa.

Oli muuten tosi outo kuvitellakin, että ne suomalaiset, jotka vietti täällä Sveitsissä pari hassua päivää, lähti takasi Suomeen ja mä vaan jäin tänne. Toisaalta se tuntu haikealta, mutta toisaalta taas vahvisti ja rohkas itteä.

Ei mulla muuta tällä erää, see youu