Halloween

Hellouuuu taas pitkästä aikaa!

Tää on niin mun tuuria! Eilen taas oisin kirjottanu jonku kivan postauksen, ja päässä jo loruilin teille tänne kivoja lauseita, jotka ei kuulostais niin tönköiltä ku tämä teksti nyt. Mutta kappaskappas ku oon oikeen asennoitunu yökkärin ja peiton kans tähän tietokonetuoliin, niin netti ei taaskaan ala yhteistyöhön mun kans. Murr! Sillon tekis vaan mieli halkasta koko läppäri.

Mutta, asiaan. Mitään maailmaa mullistavaa ei oo tapahtunu. Ei mitään uutta siis tältä rintamalta. Haha, oon ollu hereillä historian tunneilla. Viikot menee hujauksessa ohi, ja aina kun on asennoitunu tulevaan työviikkoon nii onki jo perjantai! Viime viikonloppuna junailtiin Lauran kans Jossule Luzerniin. Perus hengailuviikonloppu, käytiin myös Jossun kans lauantaina ja sunnuntaina kunnon hikijuoksulenkit. Hyvä me!


Nyt täällä mun selän takana riehuu kymmenen ala-asteikäistä lasta. Jokaisella joku oikeen pelottava asu päällä. Siellä ne pelottelee toisiaan kurpitsat päässä ja taikasauvat kourassa. Jeps, on halloween!
Tosi outoa oli kattoa, kun nämä mun hoitolapset ootti kavereita ikkunalla samallain ku suomessa lapset oottaa jouluna joulupukkia. Ei kai halloween täällä oo niin iso juttu, mutta täällä on nyt käymässä lasten isoäiti Amerikasta, ja se toi tänne kaikenmaailman koristeita hämähäkinseiteistä pöytäliinoihin. Plus sitte kaikki karkit ja lelut. Huhhuh. Kyllä mullakin keikku hämähäkkipanta päässä jonkin aikaa, mutta se sai väistyä sitten kymmenen minuutin kuluttua. Sori lapset.

Ens viikonlopun suunnitelmista sen verran, että mennään näillä näkymin kattomaan pysyykö suomipojilla reikäpallo hallussa. Eli siis kattomaan kun Suomen, Ruotsin, Sveitsin ja Tsekin maajoukkueet ottaa mittaa toisistaan. Sitä ennen ois tarkotus nähä paria muuta au pairia.

Muutes hei kaikki ihanat rakkaat lukijani. (teitähän ei hirveesti oo, mutta ei se määrä vaan se laatu hehehe)
Musta ois tosi kiva, jos te pitäsitte jotain elonmerkkejä itsestänne. Jotain ideoita, ehdotuksia, risuja ja ruusuja ois kiva saaha. Mulle on jo pari postausideaa tullu. Mitä mieltä oisitte jos tekisin My dayn, tai vähän enempi pohtivan fiilispostauksen. Any opinions?

Mutta nyt voisin taas siirtyä tonne olkkarin puolelle. Siellä on käynnissä pienimuotoinen sukukokous, on mummua ja pappaa, enoa ja serkkuja. Voisin mennä tekeen tuttavuutta :)
Just kidding, meen vaan syömään.

See you guys!

Normalnormal

Hei!

Täällä kirjottelee edelleen pientä nuhaa poteva neiti. Pahimmasta silmien vetistelystä ja julkisilla paikoilla aivastelusta on jo päästy, mutta vielä yritän parannella kurkun kuntoon.

Tiiättehän niitä päiviä, kun kaikki omat suunnitelmat menee pieleen. Jep, mulla oli sellainen eilen.
Suunnittelin päässä tekstin tänne valmiiksi, ja mulla oli oikeesti paljon juttuja mitä kertoa, tekstiki ois luultavasti vaan automaattisesti valunu aivoista käsivarsien, sormien ja näppäimien kautta ruudulle ilman mitään ponnisteluja ja ylimääräistä pähkäilyä.
Mutta sitten kaikki menee pahasti puskaan. Postausintoa puhkuen avasin netin ja kovalla tahdilla paukutin välilehdille bloggerin ja flickrin ja facebookin. Meinas oikeesti tulla itku kun netti ei jostain kumman syystä toiminu. Vaikka kuin kääntelin wlania on ja off asentoihin, sammutin koneen ja tein kaikkeni, niin se vaan ei toiminu. Ä r s y t t i. Lievästi sanottuna.
Aattelin sitte että voisin vaikka lähteä kuvaamaan ulos, ja otin kameran laukusta esiin. Ilosesti akku vilkutti punasta ja ilmoitti olevansa latauksen tarpeessa. Ei niin iloisesti heitin kameran takasi laukkuun ja luovutin.

Nyt te luette tätä ja mietitte että ompa silläki suuret murheet. Joo ei ne enään tunnu niin suurilta, mutta silloin tuntu että koko galaxi ois kääntäny mulle selän. Iltakahviki piti juoda mustana ku kukaan ei ollu käyny maitokaupassa. No se siitä valittamisesta, tänään on ollut hyvä päivä!:-)

Viime viikonloppu ei ollut mikään erityinen; Käytiin Jossun kans Zürichissä aamupalalla ja samalla pikasesti kierreltiin sellanen pihakirppis, joka kuulemma on siellä joka lauantai toukokuusta lokakuuhun. Mitään ei tarttunut mukaan, suurin osa tavaroista oli jotain isotädin kutomia neuleita ja vanhoja paistinpannuja sekä monoja. Enkä yhtään suurentele. Eikä oikeen ollut mieltäkään sen koommin shoppailla, kun olin varmaan vähän kuumeessakin sillosen olotilan perusteella. Sunnuntai sitte nukuttiinki pitkään ja niiskutettiin peittojen alla. Ja ainiin, multa lähti monta(kymmentä) senttiä hiuksista pois. Kuvaa ei varmaan tarvi laittaa, ku uskon että te muutkin sosiaaliseen mediaan addiktoituneet ootte nähny sen jo facebookissa tai/ja instagramissa.

Hello buddies

Heti muka niiiiin ahkera bloggaaja tuon pikku tauon jälkeen, mikä ennen edeltävää postausta oli. No, kerrankin näin päin :-)
Mulle kuuluu tosi hyvää, kiitti kysymästä! Oon nyt viimeaikoina ollu tosi onnellinen kaikista pikkujutuista. Toki joskus ressaa joku, jos alkaa liikaa miettimään. Mutta ehkä parempi että jättää miettimättä sitte koko asiaa. Puhelimen days left- sovelluskin näyttää kokoajan pienempää lukemaa; nytkin enää 62 päivää joululomaan. Tai miten sen nyt ottaa, vielä 62 päivää :-D Mutta ihanaa! En oo koskaan ennen oottanu joulua näin paljon.
Sitäpaitsi Suomessahan sataa jo lunta! Huippua! Oon varmaan vähän erilainen tyttö, ku jos mietin tarkkaan niin tykkään ehkä enemmän talvesta ku kesästä. Ei se kylmyys mitään haittaa, jos osaa pukee tarpeeksi vaatetta. Eikä opiskelukaan oo mulle mitään pakkopullaa. Nyt ainaki helppo sanoa, ku on tällanen reilu vuoden tauko opiskeluista :-D Kysykää uudestaan sitten seuraavana syksynä. Voi olla että on käsitys vähän taas muuttunu.

Mutta joo, kävin tänään pikku kävelyllä tuolla kukkuloilla, ja kuvailin vähän samalla. Toivottavasti tuo alkava nuha ei ylly ihan kamalaksi, haluan nimittäin nukkua yöt rauhassa.

Two weekends

Heippahei! Long time no see.
En oo kirjotellu tänne pitkiin aikoihin, mulla on ihan järkevä syykin! Ei oo toiminu netti. Ja tällaselle ei tekniikan ihmelapsi- tytölle nämä teknologiakiemurat on aika vaikeita. Pidemmittä höpöttelyselittelypuheitta voisin kertoa jotain vähän mun viimeaikojen menemisiä teille :-)

Viikko sitte viikonloppuna meillä oli aikomus lähteä tsekkaileen Alpit vähän eristä paikasta. Meillä oli monta vaihtoehtoa minne mennä, funtsittiin ja punnittiin eri paikkoja perjantai-iltana. Loppujenlopuks päätettiin lähteä Engelbergiin, enkelivuorille!
Lauantai-aamuna ei paljon hihkuttu riemusta, ulkona oli nimittäin hirmu sumuinen ja kostea sää. Meinattiin jo luovuttaa, mutta kuitenki me vaan pakattiin reppu täyteen reissufiilistä ja solmittiin lenkkarit jalkaan ja lähettiin. Tottakai ensin piti koukata lähimmän Ikean kautta, ku oltiin kuultu että sinne oli tullu valikoimaan myös irtokarkkeja!;) Hehe, vähän tyhmä olo tuli joo. Matkustaa erikseen junalla ja bussilla hakemaan vain ja ainoastaan irtsareita. Mutta oisitte teki tehny niin! Sitäpaitsi kävi aika kivasti ku eräs englantia ymmärtämätön bussikuski päästi meidät ilmaiseksi bussiin ku ei edes halunnu yrittää ymmärtää eriä kieltä. Joskus on hyväksiki että ei osaa sanoa saksaksi muutaku hyvää päivää olen Eveliina seitsemäntoista vuotta  :-)

Päästiin siis Engelbergiin perille ihan hyvissä ajoin, ja juuri kun astuttiin junasta ulos niin alko sataa vettä! Tosi huono mäihä.. Ei kuitenkaan annettu sen haitata, käytiin ostaan paikallisesta ruokakaupasta sateenvarjo ja lähettiin katteleen ja kierteleen. Jätettiin suosiolla vuoristohissit välistä, ku ei haluttu maksaa muutamaa kymmentä frangia siitä, että päästään kattomaan pilviä korkeammalta.
Käveltiin siinä aikamme pikku polkuja, kunnes tuli aivan järkyttävä rankkasade. Seistiin keskellä ei mitään kahdestaan yhen sateenvarjon alla ja naurettiin meille aivan veet silmissä. Oltiin varmasti tosi hupaisa mutta samalla raukka näky. Kaks turistia blondia kollarit ja lenkkarit jalassa keskellä niittyä yhen sateenvarjon alla vettä valuvina mutta silti ilosina.
Säästä ja märistä sukista huolimatta meillä oli aivan tajuttoman kivaa!:-) Tässäpä kuvia;

Sitten tämän viikonlopun reissu on taas ihan eri juttu :-)
Meillä oli Jossun kans molemmilla perjantai vapaa, niin Jossu tuli meille jo torstai-iltana yöksi. Aateltiin tehä pikkunen reppureissu ihan vaan jonneki päin Sveitsiä. Sellaseen paikkaan, missä ei olla vielä käyty.
Perjantai-iltana hypättiin junaan vakuuttuneina siitä, että illalla/yöllä ollaan Genevessä, Ranskan rajalla.
Meiän määränpää kuitenki vaihtu lennosta, ku huomattiin miten täynnä Geneveen menevä juna on. Kateltiin juna-asemalla lähteviä junia, ja seuraava kohde olikin Lugano, kaupunki Sveitsin ja Italian rajalla.
Jos nyt ihmettelette, että miksi ihmeessä lähettiin matkaan illalla, niin tässä teille syy; meillä molemmilla on junakortti, jonka kans pääsee matkustelemaan ilta 7 ja aamu 5 välillä ilmaiseksi. Se on tosi iso etu, ku miettii että noihinki junamatkoihin meillä ois aamulla tai päivällä menny abouttiarallaa 80fr.

Eri asia oli sitten se nukkuminen. Huomattiin Luganon asemalla, että enää ei oo kesä, ja väsyttikin ihan mukavan verran. Olihan kello hiukkasen yli 1 yöllä. Koska me oltiin reppureissaajia, meillä ei ollu mitään hotelleja tai hostelleja varattuna. Ei muutakun reppu pään alle ja aseman pikkuseen lasiseen koppiin nukkumaan. (ei se oikeesti niin helppoa ollu. Mä katoin vierestä ku Jossu nukku, pelotti ja paleli ja jännitti. Vaikka väsyttiki tosi paljon, en vaa saanu unta. Eikä Jossukaan nukkunu tuntia enempää)
Maailman pisimmän yön jälkeen mentiin aamukahville juna-aseman kahvioon, joka aukes kuudelta. Pikkuhiljaa muutkin paikat alko aueta, ja päästiin kattomaan myös Luganon keskustaa. Olihan se nätti kaupunki :-)
Oltiin tuollakin reissulla melkosiä ilmestyksiä; oltiin otettu (onneksi) lisävaatetta mukaan, molemmat oli vetäny farkkujen päälle jotku löysät housut, ja paitojakin oli useampia. Mullakin oli tennareihin survottu villasukat ja paita ja housutki natsas hyvin yhteen. Älkää järkyttykö, mutta kyllä, tuo on oikeesti totta! Alempana sitten kuvamateriaaliakin.
Illalla lähettiin sit takasi kotia kohti, ei sitä väsymyksen määrää oikeen voi sanoin kuvailla! Voitte vaan kuvitella, kuinka luksukselta oma sänky tuntu tuon kaiken penkillä makoilun jälkeen. Kyllä me muuten nukuttiinki aika pitkään sitten aamulla. Herättiin yhen aikoihin. Hups.

Tänään oltiin meillä (sunnuntaina siis, nythän ollaan jo maanantain puolella. Oli pakko selventää) ja käytiin pikku kävelylenkki tuolla läheisillä kukkuloilla. Löydettiin aivan uskomattoman kaunis metsä, siellä oli joku ihana maatilakin, jossa oli heppoja ja sonneja ja lampaita ja ankkoja ja aivan kaikkea! Sääkin oli mitä mahtavin, oli ihana virkistyskävely, haha :-D

Huh, jos jaksoit lukea tai edes selata tämän kilometripostauksen, niin onnittelut! Vois pyrkiä siihen, että vähintään kerran viikossa tekis postauksen, niin ei tarvis tällasia kahen tunnin suorituksia tehä. En jaksa edes alkaa kaksintaistoon kuvien asettelu vs väsynyt eve.

Mitä muuten ootte mieltä, onko kivempia sellaset postaukset joissa on paljon kuvia vähän tekstiä, vai enemmän tekstiä ja vähemmän kuvia vai sopivasti molempia. Any opinions?:-)

Nyt kuitenkin tää tyttö painuu nukkumaan. See you!

Lazy weekend

Moikka vaan!:)

Heitän teille tähän parit kuvat viime viikonlopulta, kun oltiin Jossulla yötä yhen toisen au pairin, Lauran kans. Tehtiin mm. vaatimattomasti sanottuna maailman parasta pizzaa. Oikeesti. Hitsi ku ei voi antaa makunäytteitä näin ruudun läpi. Maistuis varmasti pahimmallekin nirppanokalle!
Sunnuntaina käytiin sitten vähän kuvaileen villapaidat päällä. Ihanaa kun tulee syksy! Aina on kiva saada vähän vaihtelua säähän ja ympäristöön. Rakastan syksyn värejä ja sitä, kun saa pukeutua taas lämpimästi. (Ja saa myös hyvän tekosyyn ostella lisää vaatteita)

Jos sää ja aikataulu sallii, me lähtään viikonloppuna pienelle patikkaretkelle. Ehkä. Meidät tuntien saattaa suunnitelmat muuttua kymmenessä minuutissa. Mutta toivottavasti päästäis vähän kiipeileen kukkuloille. Se on niiiiin kivaa!

Palataan taas joskus! Tschüss ;)

Joo, mulla räjähtää kohta pää noiden kuvien kans. Ihan oikeesti, eikö ne vois vaan asettua paikoilleen niinku mä haluun.