Konstanz & Luzern

Heippa!

Nyt mulla on hyvä väli kirjotella tänne blogiin vähän kuulumisia, ku lapset kattoo filmiä ja mä oon alakerran lattiat siivonnu.

Miten mä alottasin? Ei oikeen tuu tekstiä, ainakaan mitään järkevää, niin tyydytään taas siihen että kuvien avulla kerron vaan mitä on tapahtunu/ ollaan tehty.

Keskiviikkona näin ekaa kertaa Jossun, eli sen toisen suomalaisen au pairin. Mentiin kierteleen Zürichiin, juttelemaan ja syömään. Heti ekalla tapaamisella oli tosi kivaa, suunniteltiin jo kaikkea mitä voiaan tän tulevan vuoden aikana tehä ja kokea.

Perjantaina mä lähin sitte yksin seikkaileen junilla, tarkotuksena oli päästä joskus perille Ballwiliin Jossulle. Kieltämättä pelotti vähän, ei ollu mitään hajua niistä pysäkeistä ja juna-asemista, enkä todellakaan tienny millon pitää ostaa junalippu ja millon ei.
Zurichin asemalla mun piti kuitenki ostaa se junalippu automaatista, joka näytti ekakertalaiselle turhan monimutkaselta. Vähän aikaa pyörin siinä automaatin eessä ja kattelin näkyskö ketään avuliaan näköstä ihmistä. Sopivasti mun takana seisoki vanha herrasmies, keneltä pyysin apua. "Hello, excuse me do you speak english" "Yes" "I'm going to Luzern, so could you help me with buying ticket"
Varmasti tärisi ääni eikä kieliopeista ollu hajuakaa, mutta hyvin näköjään tulin ymmärretyksi ku mies näppäili mulle oikeat asemat siihen lippuun. No, sitte tuli maksamisen vuoro. Hyvin sujautin pari nyrkissä pyörinyttä hikistä kolikkoa automaattiin, mutta sitte tajusin että hetkinen, mulla ei oo tarpeeksi kolikkoja. Siinä vaiheessa alko pelottaan, ja sydän löi ainaki kahtasataa. Se herrasmies vissiin tajus mun ongelman, ja sujautti kahen frangin kolikon automaattiin. Niin kilttiä!! Kiittelin siinä hetken, kunnes tajusin taas jotain; mun juna lähtee kahen minuutin päästä melkee toiselta puolen asemaa. Nyt pitää juosta!!
Just ennen junan ovien sulkeutumista sujahin vaunuun sisään, ja löysin itelle istumapaikan. Piti vaan toivoo, että olin oikeessa junassa. :D Heti oli pakko lähettää Jossulle paniikkiviesti oonhan varmasti oikeessa junassa entä jos en ikinä pääse perille mitä teen jos tää lähtee ihan väärään suuntaan jne.

Varmaan hyvää tuuria että illalla olin onnellisesti Ballwilissa kokkaamassa tortilloja Jossun kans. Oli kyllä aivan huippu ilta!

Lauantaina meillä oli herätyskellot soimassa suhteellisen aikasin, ja oli tarkotus lähtee Konstanziin.
Vaikka väsytti ihan sairaasti, ja ulkona oli aivan liian kuuma, oltiin taas kohta istumassa junassa, suuntana tällä kertaa Saksa.

Reilun tunnin istumisen jälkeen päästiin junasta ulos. Meiän oli tarkotus nähä vähän muitakin suomalaisia au paireja, mutta kaikki ei menny ihan niinku oltiin suunniteltu. Ihmeteltiin, et no miks ei nähä niitä täällä asemalla vaikka niin sovittiin. Vähän aikaa pyörittiin siinä ja yritettiin ettiä toisia suomalaselta näyttäviä, mutta ei.
Kohta tajuttiin, että ollaan ite mokattu koko juttu ja jääty väärällä pysäkillä, hups. No onneksi siltä pysäkiltä ei ollu ku kilometrin kävelymatka Konstanziin. Hyvä me..

 Jee tuttu valuutta!

 Maailman halvin ja paras kahvila. Tuolla pitää käyä toisenki kerran.

 Tottakai pitää ottaa aina kuva siitä mitä syö. Niitä kuvia kuitenki alkaa olla aina kamera täynnä. Pitää vähän rajottaa.. :D

 Sentään osattiin oikealta asemalta lähtee takas päin.

Olin siis koko viikonlopun yötä Jossulla Ballwilissa. Sunnuntaina me nukuttiin pitkään, syötiin hyvä aamupala ja lähettiin vähäksi aikaa kierteleen Luzerniin.
Kävin teettämässä musta pilapiirroksen, semmonen vanha mies piirsi niitä kadulla. En muistanu nyt ottaa siitä kuvaa, mutta voin laittaa sen vaikka seuraavaan postaukseen. En nyt tiiä oliko siinä nii paljo samaa näköä :D

Nyt kyllä on alkanu viihtyyn täällä, varmaan suurin syy että sain tänne kaverin. Niin huippua!
Postailen taas sitte ku on kuvia ja jotain sanottavaa, eli varmaan aika pian, hah.

See you :*