Excited

Hei apua, enään viikko niin oon viettämässä joulua kotiSuomessa kaikkien rakkaiden kans <3
Toisaalta oon aivan hirveen ilonen, toisaalta mua jännittää ihan kamalasti! Enkä mä edes osaa selittää mikä mua vois jännittää, kaikki on hyvin ja kai mut otetaan ihan hyvillä mielin vastaan Suomeen ;) Mutta onhan tässä jo vajaa 5kk vierähtänyt etten oo nähny tai kuullu niitä ihmisiä, joiden kans oon ollu tekemisissä päivittäin ennen tänne muuttoa. Tai no tottakai skypen kautta on voinu jutskailla, mutta sitä samaa lämpöä ja läsnäoloa ei vaan saa ruudun kautta! <3 Ikävä

En mä kuitenkaan ois valmis luopumaan tästä Sveitsistäkään kokonaan, onneksi mulla on vielä puolet ajasta edessä, ja jotenkin tuntuu, et tämä tuleva puolisko on se ns parempi puoli. Ei enää sitä alun jännittämistä, uuteen totuttelemista tai yksinäisyyden pelkoa. Keväälle on tiedossa monia kivoja reissuja, mm. Amsterdamin reissu on jo kulman takana; heti joulun jälkeen helmikuussa hypätään taas lentokoneeseen. Can't wait!
Oikeasti, mä oon vaan niin onnellinen että oon saanu kokea tämän kaiken! Tähän asti oon viettäny yhtä mun muistorikkainta puolta vuotta, käyny läpi varmaan koko tunneskaalan ja oppinu niin paljon uutta! Teen tästä aiheesta postauksen sitten keväällä vielä. En halua aatella vielä sitä päivää kun astun viimesen kerran tästä talosta ulos. Btw, kuka tietää, jos vaikka tulisin uudestaan Sveitsiin au pair vuoden jälkeenki?;)

Tässä muutamat kuvat kameran muistikortilta, ei oo paljoa kertyny ku ollaan niin innokkaina seikkailtu pitkin Embrachin mettiä ja Zurichin katuja että kamera jää toiseksi, haha :-D

Viimesenä muttei vähäisimpänä taiteellinen otos mun huoneen jouluvaloista ;)

Ready for christmas?

Hejssan!!

Ja ihanaa joulukuuta! Onko siellä ketään yhtä paljon joulua rakastavaa ihmistä? Mä oon ollu jouluihminen niin kauan ku muistan. Äiti varmaan muistaa/tietää vielä paremmin :D Oon jo niin asennoitunu jouluun; joululahjatki oon ostanu jo valmiiks. Toki yks joulun hyvistä parhaista puolista voi loppujen lopuksi koitua huonoksi puoleksi, jep juu se ruoka! Ei sitä oikeesti vaan tajua kuin paljon sitä safkaa tulee mätettyä naamaan. Mutta ehkä se on sen arvosta?;)

Hups poikkes vähän aiheesta, tästä postauksestahan ois tarkotus tulla pikku kurkistus viime shoppailuntäyteiselle viikonlopulle. Ja ei, ei muuten oltu ainoita jotka oli päättäny lähteä marraskuun viimeisenä päivänä jouluostoksille.

Ihana Konstanz!

Ehkä osasyy siihen väenpaljouteen oli juurikin tämä joulutori. Kojuja oli pitkin katuja, ja joutu turvautuun kyynerpäätaktiikkaan päästäkseen eteen päin.

Meiän päivän kulkupeli ;) ja se klassikko, duckface. Jos yritän olla kuvassa mahdollisimman normaalisti, se ei todellakaan onnistu; joten nöyrät anteeksipyynnöt tästä ilmeestä.

Tuo satama on aivan ihana! Jotenkin tulee ihan meri mieleen, vaikka aika kaukana merestä ollaan tässä kuvassa.

Mitä saadaan, kun kolme tyttöä laitetaan päiväksi humputtelemaan? Kuvasta puuttuu vielä pari kassia, hups.

Ps. Ite kuivatetut omenat, niiiiiiin hyviä!

Syksy vs talvi

Ujot heipat täältä ruudun takaa. Heh, musta ei kyllä koskaa tulis ihan oikeaa bloggaajaa, meinaan tää mun postaustahti on kyllä niin päätähuimaavaa.
Ja koska en oo oikea bloggaaja, en myöskään kirjoita niinkun oikeat bloggaajat. Eli siis laitan vaan ihan muutamat hassut kuvat teille tähän vähien sanojen kera.

Täällä on siis vieläkin syksynlehdet puissa, joka on tosi outoa, koska kohtahan on jo joulukuu! (se on vielä oudompaa) Yks kaunis aamu ku herättiin, oli aivan ihana nähä että maa oli valkosena. Ihan pienen lumikerroksen (1cm?) takia kaikki meni ihan sekasin, ja liikennekin oli kuulemma ruuhkautunu kivasti. HEI CMOON menkää suomeen ajamaan niillä autoilla, sit tiiätte millasta on ajaa oikeasti lumisilla teillä. Ei siinä että itellä ois kokemusta talviajelusta. Siinä sais kaikki pelätä jos yhistettäs eve, talvikelit ja auto.
Ei sitä riemua silti kauan riittäny, ku heti seuraavana aamuna aurinko paisto ilosena ja maa oli jälleen kerran aivan vihreä. Sveitsin syksy kyllä uhmakkaasti pitelee puoliaan täällä.

Näillä näkymin ollaan lauantaina lähössä kurkisteleen tuonne Saksan puolelle, oisko sinne tullu jo joulu. Jouluostoksille siis, toivottavasti sieltä nyt jotain hyödyllistä tarttuis mukaan!

Kiittikuitti, eve

Ps. Jos teitä lukijoita siellä enää kaiken sen turhautumisen ja mun postailemattomuuteen kyllästymisen (??) jälkeen enää löytyy, niin ois kiva jos kommentoisitte jotain ;) danke!

Zürich zoo

Hihhei!

Joo, mä tiiän että oon vähän myöhässä tämän mun viime viikonlopun postauksen kans. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, right?

Oltiin siis viime lauantaina Jossun ja yhen toisen suomalaisen aupairin, Annin kans Zurichin eläinpuistossa. Otettiin keskustasta ratikka numero kuusi, ja istuskeltiin siinä vajaa 20min ennenku tultiin perille. Tää kyseinen eläinpuisto oli muuten tosi korkealla! Ratikka liikku vaan kokoajan korkeammalle ja korkeammalle. Sieltä ois varmasti ollu tosi kivat näkymät kaupunkiin, mutta tuo päivä oli tosi sumuinen ja kylmä!! Hytistiin melkeimpä koko kierroksen ajan, ja tuntu ihan luksukselta saada kuuma kahvikuppi käteen kierroksen varrella olevasta kojusta.

Siellä oli elukoita ihan laidasta laitaan, löyty oikeestaan kaikkea niin kameleista seeproihin ja sammakoista flamingoihin. Kaikista en lähellekään saanu jaksanu ottaa kuvaa, mutta tässäpä parit räpsyt mitä kameraan tuli tallennettua; enjoyy!

Hei mä näin ekaa kertaa pinguja! Nuo oli tosi sulosia ku ne taaperteli siellä peräkanaa :D




Tulevasta viikonlopusta sen verran, että lauantaina me ollaan menossa vetämään lapsiparkkia Zürichin suomalaiselle joulutorille, jonka jälkeen ollaan sunnuntaihin saakka Jossulla hoitamassa. Eli ihan kivaa on luvassa, mä ainakin odotan!:) Toivottavasti teillä kaikilla siellä Suomessa ja missä lienekään, tulee olemaan kiva viikonloppu! See you!

ps. 4vk Suomeen, hullua! Kohtahan mä oon ollu jo täällä puolet ajastani ja tuntuu että oisin ollu about kuukauden?!

Basel

Otsikon perusteella voi varmaa jo päätellä edellisen viikonlopun reissukohteen.

Kävästiin siis Baselissa Jossun kans, ja pakko vaan sanoa, että aivan nappireissu!

Basel sijaitsee siis tuolla yläsveitsissä (hehe oisko se nyt vaikka luode) Ranskan ja Saksan rajalla. Toosi kaunis kaupunki, jossa saa ihastella vielä kauniimpaa Rein-jokea.

Joo eiköhän ne maantieteelliset faktat riitä, ei kukaa jaksais lukea jos yrittäisin sivistää teitä ja samalla itseäni kertomalla pientä nippelitietoa tästä kyseisestä kaupungista.

Mää en oikeen tiiä mistä alottasin, nii mä lätkin noita reissun aikana kertyneitä kuvia tähän, ja niiden avulla taas yritän parhaani mukaan kertoo kaikkee pientä kivaa :)

Lähettiin junaileen perjantai-iltana myöhään illalla, ja käytiin ostaan Coopista kahvit että jaksetaan nauraa toisten jutuille. Tää on muuten aika hassua, että yleensä ku ollaan kahestaan junassa, niin ollaan joko hiljaa melkeen koko matka, tai sitten nauretaan vedet silmissä ja aiheutetaan hämmennystä koko junassa.

Kun päästiin perille Baselin asemalle, nii ensin tsekattiin se rautatieasema et onko se nukkumiskelpoinen. Jostain kuitenkin saatiin idea, että vois vaan huvikseen käydä kyseleen hotellihintoja yheksi yöksi. Siis ihan huvikseen vaan. Käytiin kaikki lähimmät hotellit läpi, ja niissä joko ei ollut vapaita huoneita, tai hinta oli aivan liian pilviähipova meille köyhille aupparitytöille.
Oltiin jo luovuttamassa, ja päätettiin lähtä kävelemään takasin rautatieasemalle, kunnes nähtiin toisella puolen katua hotellin kyltti. Ihan mitään ajattelematta käveltiin sisään. Ensin respassa ei näkyny ketään, mut kohta siihen ilmesty lyhyt vähän pulleahko, ehkä viiskymppinen intialainen mies. Kysyttiin että oisko huoneita vapaina kahelle, ja että paljoko se maksais. Saatiin vastaukseksi melko suolainen hinta, johon hotellin tapojen mukaan sisälty aamupala. Sit kysyttiin, oisko mahollista saaha pelkkä huone ilman aamupalaa. Nooh, mies katto meitä vähän ja sano että en yleensä tarjoa huoneita ilman aamupalaa, mutta teille mä voin tehä sen. Hinta putos muutaman kympin. Ei se vieläkään ollu ihan sitä mitä me oltas voitu maksaa, mutta sanottiin et no, me otetaan se. Ei kuitenkaan enää nii paljon kiehtonu yö kylmällä juna-asemalla.

Siinä ku alettiin täyttää varauslappuja, se mies alko kyseleen meiltä mistä me ollaan ja miksi me ollaan Sveitsissä ja sen semmoista. No me kiltisti selitettiin, että ollaan suomalaisia opiskelijatyttöjä ja me ollaan au pairina tämä vuosi. Sitten se mies kysy, että mitä oltais tehty jos ei oltais saatu vapaata hotellihuonetta. Me vaa et, no kai me oltas nukuttu pihalla. (voi kuinka raukalta sitä kuulostaakaan)
Kai tässä vaiheessa sen miehen myötätunto heräs, ku se pienen pohdintahetken jälkeen sano että hei tytöt, mä teen nyt näin että haluan tarjota teille ilmaisen aamupalan. Me oltiin silleen että whaat ooksää tosissaan. Sitte molemmat hoki pari kiitossanaa siinä. Hetken aikaa tuntu niinku ois voittanu lotossa.
Eikä sen miehen kiltteys jääny siihen, se halus antaa meille parhaan vapaana olevan huoneen; saatiin huone kaheksannesta kerroksesta, näkymä suoraan kadulle. Ku oltiin lähössä heittämään laukkuja huoneeseen ja suihkun kautta nukkumaan, se mies vielä sano että tuolla alakerrassa on teille tuollanen juomabaari, sieltä saa kahvia, teetä, kaakaota, viiniä, limsaa mitä ikinä haluatte. Oltiin samalla kertaa maailman väsyneimpiä mutta kiitollisimpia tyttöjä. Thank you alko jo luistaa aika kivasti sen liiallisen hokemisen jälkeen.


Kun oltiin heitetty laukut huoneeseen, aateltiin lähteä iltakahville alakertaan. Siellä meitä vastassa oli kuitenki juomatarjoilu aasta ööhön, ja söpö pieni juustotarjotin ja viinirypäleitä, sekä pähkinöitä. Mistäköhän moinen kiltteyspuuska sitten tuli sille miehelle, vai omistaako se tuon kiltteyden ihan muuten vaan. Saatettiin näyttää siltä, ettei oltas saatu ruokaa aikoihin. Syötiin kyllä niin hyvin!
Aika meni ihan tosi nopeaa, ku se respan mies tuli kertoon siitä itestäki meille. Oli varmaan alkanu hävettää, ku kyseli meistä niin paljon, muttei paljon itestänsä puhunu. Saatiin kuitenkin selville, että se on kotoisin Sri Lankasta, asuu vaimonsa kanssa Saksassa ja harrastaa matkailun lisäksi jalkapalloa. Saatiin melko mojova tarjous, nimittäin jos joskus halutaan matkata Sri Lankaan, meidän pitää vaan ottaa yhteyttä kyseiseen mieheen ja hakea avaimet niin saadaan yöpyä sen rantahuvilassa, heh :D Se anto sen kaikki tiedot meille ylös paperille, nimestä ja osotteesta puhelinnumeroon. Tottakai heti piti käydä tarkistamassa facebookista täsmääkö tiedot (Ja siis ei, jos ihmistä ei löydy facebookista häntä ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole olemassakaan) ;)


Aamulla oli ihana herätä hyvin nukutun yön jälkeen ja juua kuppi kahvia. Eikä todellakaan voitu ohittaa aamupala- tarjousta. Oli muuten aivan ihana aamupala! Harvoin saa syödä niin täyteen itteä heti aamulla :D


Jätettiin hotelliin tosi hellyyttävä palaute. Maybe we come back soon, hah.


Suosittelen!!
Hotellilta lähettiin suoraan kierteleen kaupunkia, joka olikin aika täynnä porukkaa, koska siellä oli meneillään syysmarkkinat. Melkeimpä joka kadulla oli jotain pieniä kojuja joista pystyi ostaa juustoja ja hedelmiä ja lihaa ja sen sellaista.




Tämä silta oli ihan sairaan hieno! Varsinkin illalla tuo näyttää varmasti aivan mahtavalta!
 


Mä tykkään näistä sydänlukoista, noita oli tosi hauska tutkia! Ois joskus kiva itekki vannoa ikuista rakkautta tuolla tavalla :D





Noup, mitään turistimaisuutta ei oo näkyvissä..




Siellä oli koko päivän tosi lämmin, eikä todellakaan vois kuvitella, että on jo marraskuu!


Näin syö reppureissaajat päiväruokaa. Rautatieaseman lattialla.

Ei ehkä kaikista terveellisin ja täyttävin ruoka, vaaleeta leipää ja nutellaa. Mutta ilmeestä ja poskien pyöreydestä päätellen kaikki ruoka käy.

Koska meillä oli vielä aikaa runsaasti jälellä ennenku meiän juna lähtee takasi Zürichiin, päätettiin hyödyntää hotellilta saadut bussiliput ja käytiin tsekkaan Euroairport. Se on joku pienehkö lentokenttä, joka on Ranskan ja Sveitsin yhteisomistuksessa, mutta kuitenkin Ranskan puolella. Jei!:)

Joo, kuten huomaatte nii mulla ei vaan kulje tää teksti tänään niin hyvin, niin saatte tyytyä tällaseen pläjäykseen tällä kertaa! Postailen taas kun siltä tuntuu, eli luultavasti aika pian!:) Tämä touhu on alkanu tuntuu oikeestaan tosi kivalta! Vaikka teksti ei aina luonnistukaan parhaalla mahdollisella tavalla
See youuuu :*

Euro Floorball Tour

Heii teille taas oikeesti pitkästä aikaa.

Mä oon käyny iltasin aika pitkiä taisteluja tämän netin kans, mutta se ei vaan oikeesti suostu toimimaan. Siksipä tämä normaalia pidempi postaustauko. Joku voima kyllä yrittää rikkoa mun ja bloggerin välistä sidettä, kun aina jos mulla on postausintoa, netti ei toimi. Sitten taas, kun ei ois yhtään inspiraatiota mihinkään, niin netti välkyttää vihreää valoa oikein ivallisesti. Hmph

Siispä nytkin vaan tyydyn kirjottamaan ensimmäiset sanat mitä sylki suuhun tuo.

Viime viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina herättiin taas aikasin aamulla ja lähettiin rähmäsilmillä kohti schaffhausenia ja bbc-areenaa. Jälkimmäisestä viisaimmat voiki jo varmaan päätellä että mentiin kattomaan sitä aiemminkin mainittua säbäturnausta. Ei varmaan ois osattu suunnistaa yksinään areenalle ellei joku paikallinen nuoriherra ois näyttäny meille bussia ja kertonu päätepysäkkiä. Palvelu pelaa.
Päivä hurahti tosi nopeasti katsomossa ja sai todella olla ylpeä suomalaisista ja suomalaisuudesta. Ei sentään oltu niin fanaattisia faneja kun jotku. Oisitte nähny pari sellasta vähän vanhempaa naista, jotka oli yltäpäältä punavalkoisissa tamineissa, ja heilutteli lehmänkelloja katsomossa ja muuta pientä kivaa. Pakko kuitenkin myöntää että pelien jälkeen ois kovasti tehny mieli käyä vessassa maalaamassa siniristiliput poskiin.

Ainiin! Yks postauksen kannalta tärkee pointti meinas unohtua kokonaan. Kuvasaldo jäi todellakin hirveen pieneksi, ku multa vietiin väliajalla kamera ja sain vastineeksi sinisen numeroidun paperipalan. Katsomossa ei siis saanu kuvata järjestelmäkameroilla ja se vietiin parempiin hoiviin pelien ajaksi. Outoa ja tyhmää mutta no can do. Ja ne ainoatkin kuvat on oikeestaan lyhyen blogihistoriani kauheimpia pikselimössökuvia, mutta hei cmoon kuka voi keskittyä samaan aikaan peliin ja kuvaamiseen?;)
Vielä vähän kuvista valittamista. Se ainoa kuva joka tästä naamasta otettiin tuona päivänä, ei oo sekään julkaisukelpoinen. Mä mietin illalla kuvia selatessani, että näytinkö oikeesti tuolta koko päivän. Hiuksilla oli ihan joku oma show menossa, ja naamalla oli kai pienimuotoinen identiteettiongelma. Googlettakaa jos ette tiiä ku en oikeesti osaa selittää mitä identiteetti tarkottaa.

Oli muuten tosi outo kuvitellakin, että ne suomalaiset, jotka vietti täällä Sveitsissä pari hassua päivää, lähti takasi Suomeen ja mä vaan jäin tänne. Toisaalta se tuntu haikealta, mutta toisaalta taas vahvisti ja rohkas itteä.

Ei mulla muuta tällä erää, see youu