Basel

Otsikon perusteella voi varmaa jo päätellä edellisen viikonlopun reissukohteen.

Kävästiin siis Baselissa Jossun kans, ja pakko vaan sanoa, että aivan nappireissu!

Basel sijaitsee siis tuolla yläsveitsissä (hehe oisko se nyt vaikka luode) Ranskan ja Saksan rajalla. Toosi kaunis kaupunki, jossa saa ihastella vielä kauniimpaa Rein-jokea.

Joo eiköhän ne maantieteelliset faktat riitä, ei kukaa jaksais lukea jos yrittäisin sivistää teitä ja samalla itseäni kertomalla pientä nippelitietoa tästä kyseisestä kaupungista.

Mää en oikeen tiiä mistä alottasin, nii mä lätkin noita reissun aikana kertyneitä kuvia tähän, ja niiden avulla taas yritän parhaani mukaan kertoo kaikkee pientä kivaa :)

Lähettiin junaileen perjantai-iltana myöhään illalla, ja käytiin ostaan Coopista kahvit että jaksetaan nauraa toisten jutuille. Tää on muuten aika hassua, että yleensä ku ollaan kahestaan junassa, niin ollaan joko hiljaa melkeen koko matka, tai sitten nauretaan vedet silmissä ja aiheutetaan hämmennystä koko junassa.

Kun päästiin perille Baselin asemalle, nii ensin tsekattiin se rautatieasema et onko se nukkumiskelpoinen. Jostain kuitenkin saatiin idea, että vois vaan huvikseen käydä kyseleen hotellihintoja yheksi yöksi. Siis ihan huvikseen vaan. Käytiin kaikki lähimmät hotellit läpi, ja niissä joko ei ollut vapaita huoneita, tai hinta oli aivan liian pilviähipova meille köyhille aupparitytöille.
Oltiin jo luovuttamassa, ja päätettiin lähtä kävelemään takasin rautatieasemalle, kunnes nähtiin toisella puolen katua hotellin kyltti. Ihan mitään ajattelematta käveltiin sisään. Ensin respassa ei näkyny ketään, mut kohta siihen ilmesty lyhyt vähän pulleahko, ehkä viiskymppinen intialainen mies. Kysyttiin että oisko huoneita vapaina kahelle, ja että paljoko se maksais. Saatiin vastaukseksi melko suolainen hinta, johon hotellin tapojen mukaan sisälty aamupala. Sit kysyttiin, oisko mahollista saaha pelkkä huone ilman aamupalaa. Nooh, mies katto meitä vähän ja sano että en yleensä tarjoa huoneita ilman aamupalaa, mutta teille mä voin tehä sen. Hinta putos muutaman kympin. Ei se vieläkään ollu ihan sitä mitä me oltas voitu maksaa, mutta sanottiin et no, me otetaan se. Ei kuitenkaan enää nii paljon kiehtonu yö kylmällä juna-asemalla.

Siinä ku alettiin täyttää varauslappuja, se mies alko kyseleen meiltä mistä me ollaan ja miksi me ollaan Sveitsissä ja sen semmoista. No me kiltisti selitettiin, että ollaan suomalaisia opiskelijatyttöjä ja me ollaan au pairina tämä vuosi. Sitten se mies kysy, että mitä oltais tehty jos ei oltais saatu vapaata hotellihuonetta. Me vaa et, no kai me oltas nukuttu pihalla. (voi kuinka raukalta sitä kuulostaakaan)
Kai tässä vaiheessa sen miehen myötätunto heräs, ku se pienen pohdintahetken jälkeen sano että hei tytöt, mä teen nyt näin että haluan tarjota teille ilmaisen aamupalan. Me oltiin silleen että whaat ooksää tosissaan. Sitte molemmat hoki pari kiitossanaa siinä. Hetken aikaa tuntu niinku ois voittanu lotossa.
Eikä sen miehen kiltteys jääny siihen, se halus antaa meille parhaan vapaana olevan huoneen; saatiin huone kaheksannesta kerroksesta, näkymä suoraan kadulle. Ku oltiin lähössä heittämään laukkuja huoneeseen ja suihkun kautta nukkumaan, se mies vielä sano että tuolla alakerrassa on teille tuollanen juomabaari, sieltä saa kahvia, teetä, kaakaota, viiniä, limsaa mitä ikinä haluatte. Oltiin samalla kertaa maailman väsyneimpiä mutta kiitollisimpia tyttöjä. Thank you alko jo luistaa aika kivasti sen liiallisen hokemisen jälkeen.


Kun oltiin heitetty laukut huoneeseen, aateltiin lähteä iltakahville alakertaan. Siellä meitä vastassa oli kuitenki juomatarjoilu aasta ööhön, ja söpö pieni juustotarjotin ja viinirypäleitä, sekä pähkinöitä. Mistäköhän moinen kiltteyspuuska sitten tuli sille miehelle, vai omistaako se tuon kiltteyden ihan muuten vaan. Saatettiin näyttää siltä, ettei oltas saatu ruokaa aikoihin. Syötiin kyllä niin hyvin!
Aika meni ihan tosi nopeaa, ku se respan mies tuli kertoon siitä itestäki meille. Oli varmaan alkanu hävettää, ku kyseli meistä niin paljon, muttei paljon itestänsä puhunu. Saatiin kuitenkin selville, että se on kotoisin Sri Lankasta, asuu vaimonsa kanssa Saksassa ja harrastaa matkailun lisäksi jalkapalloa. Saatiin melko mojova tarjous, nimittäin jos joskus halutaan matkata Sri Lankaan, meidän pitää vaan ottaa yhteyttä kyseiseen mieheen ja hakea avaimet niin saadaan yöpyä sen rantahuvilassa, heh :D Se anto sen kaikki tiedot meille ylös paperille, nimestä ja osotteesta puhelinnumeroon. Tottakai heti piti käydä tarkistamassa facebookista täsmääkö tiedot (Ja siis ei, jos ihmistä ei löydy facebookista häntä ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole olemassakaan) ;)


Aamulla oli ihana herätä hyvin nukutun yön jälkeen ja juua kuppi kahvia. Eikä todellakaan voitu ohittaa aamupala- tarjousta. Oli muuten aivan ihana aamupala! Harvoin saa syödä niin täyteen itteä heti aamulla :D


Jätettiin hotelliin tosi hellyyttävä palaute. Maybe we come back soon, hah.


Suosittelen!!
Hotellilta lähettiin suoraan kierteleen kaupunkia, joka olikin aika täynnä porukkaa, koska siellä oli meneillään syysmarkkinat. Melkeimpä joka kadulla oli jotain pieniä kojuja joista pystyi ostaa juustoja ja hedelmiä ja lihaa ja sen sellaista.




Tämä silta oli ihan sairaan hieno! Varsinkin illalla tuo näyttää varmasti aivan mahtavalta!
 


Mä tykkään näistä sydänlukoista, noita oli tosi hauska tutkia! Ois joskus kiva itekki vannoa ikuista rakkautta tuolla tavalla :D





Noup, mitään turistimaisuutta ei oo näkyvissä..




Siellä oli koko päivän tosi lämmin, eikä todellakaan vois kuvitella, että on jo marraskuu!


Näin syö reppureissaajat päiväruokaa. Rautatieaseman lattialla.

Ei ehkä kaikista terveellisin ja täyttävin ruoka, vaaleeta leipää ja nutellaa. Mutta ilmeestä ja poskien pyöreydestä päätellen kaikki ruoka käy.

Koska meillä oli vielä aikaa runsaasti jälellä ennenku meiän juna lähtee takasi Zürichiin, päätettiin hyödyntää hotellilta saadut bussiliput ja käytiin tsekkaan Euroairport. Se on joku pienehkö lentokenttä, joka on Ranskan ja Sveitsin yhteisomistuksessa, mutta kuitenkin Ranskan puolella. Jei!:)

Joo, kuten huomaatte nii mulla ei vaan kulje tää teksti tänään niin hyvin, niin saatte tyytyä tällaseen pläjäykseen tällä kertaa! Postailen taas kun siltä tuntuu, eli luultavasti aika pian!:) Tämä touhu on alkanu tuntuu oikeestaan tosi kivalta! Vaikka teksti ei aina luonnistukaan parhaalla mahdollisella tavalla
See youuuu :*

Euro Floorball Tour

Heii teille taas oikeesti pitkästä aikaa.

Mä oon käyny iltasin aika pitkiä taisteluja tämän netin kans, mutta se ei vaan oikeesti suostu toimimaan. Siksipä tämä normaalia pidempi postaustauko. Joku voima kyllä yrittää rikkoa mun ja bloggerin välistä sidettä, kun aina jos mulla on postausintoa, netti ei toimi. Sitten taas, kun ei ois yhtään inspiraatiota mihinkään, niin netti välkyttää vihreää valoa oikein ivallisesti. Hmph

Siispä nytkin vaan tyydyn kirjottamaan ensimmäiset sanat mitä sylki suuhun tuo.

Viime viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina herättiin taas aikasin aamulla ja lähettiin rähmäsilmillä kohti schaffhausenia ja bbc-areenaa. Jälkimmäisestä viisaimmat voiki jo varmaan päätellä että mentiin kattomaan sitä aiemminkin mainittua säbäturnausta. Ei varmaan ois osattu suunnistaa yksinään areenalle ellei joku paikallinen nuoriherra ois näyttäny meille bussia ja kertonu päätepysäkkiä. Palvelu pelaa.
Päivä hurahti tosi nopeasti katsomossa ja sai todella olla ylpeä suomalaisista ja suomalaisuudesta. Ei sentään oltu niin fanaattisia faneja kun jotku. Oisitte nähny pari sellasta vähän vanhempaa naista, jotka oli yltäpäältä punavalkoisissa tamineissa, ja heilutteli lehmänkelloja katsomossa ja muuta pientä kivaa. Pakko kuitenkin myöntää että pelien jälkeen ois kovasti tehny mieli käyä vessassa maalaamassa siniristiliput poskiin.

Ainiin! Yks postauksen kannalta tärkee pointti meinas unohtua kokonaan. Kuvasaldo jäi todellakin hirveen pieneksi, ku multa vietiin väliajalla kamera ja sain vastineeksi sinisen numeroidun paperipalan. Katsomossa ei siis saanu kuvata järjestelmäkameroilla ja se vietiin parempiin hoiviin pelien ajaksi. Outoa ja tyhmää mutta no can do. Ja ne ainoatkin kuvat on oikeestaan lyhyen blogihistoriani kauheimpia pikselimössökuvia, mutta hei cmoon kuka voi keskittyä samaan aikaan peliin ja kuvaamiseen?;)
Vielä vähän kuvista valittamista. Se ainoa kuva joka tästä naamasta otettiin tuona päivänä, ei oo sekään julkaisukelpoinen. Mä mietin illalla kuvia selatessani, että näytinkö oikeesti tuolta koko päivän. Hiuksilla oli ihan joku oma show menossa, ja naamalla oli kai pienimuotoinen identiteettiongelma. Googlettakaa jos ette tiiä ku en oikeesti osaa selittää mitä identiteetti tarkottaa.

Oli muuten tosi outo kuvitellakin, että ne suomalaiset, jotka vietti täällä Sveitsissä pari hassua päivää, lähti takasi Suomeen ja mä vaan jäin tänne. Toisaalta se tuntu haikealta, mutta toisaalta taas vahvisti ja rohkas itteä.

Ei mulla muuta tällä erää, see youu

Halloween

Hellouuuu taas pitkästä aikaa!

Tää on niin mun tuuria! Eilen taas oisin kirjottanu jonku kivan postauksen, ja päässä jo loruilin teille tänne kivoja lauseita, jotka ei kuulostais niin tönköiltä ku tämä teksti nyt. Mutta kappaskappas ku oon oikeen asennoitunu yökkärin ja peiton kans tähän tietokonetuoliin, niin netti ei taaskaan ala yhteistyöhön mun kans. Murr! Sillon tekis vaan mieli halkasta koko läppäri.

Mutta, asiaan. Mitään maailmaa mullistavaa ei oo tapahtunu. Ei mitään uutta siis tältä rintamalta. Haha, oon ollu hereillä historian tunneilla. Viikot menee hujauksessa ohi, ja aina kun on asennoitunu tulevaan työviikkoon nii onki jo perjantai! Viime viikonloppuna junailtiin Lauran kans Jossule Luzerniin. Perus hengailuviikonloppu, käytiin myös Jossun kans lauantaina ja sunnuntaina kunnon hikijuoksulenkit. Hyvä me!


Nyt täällä mun selän takana riehuu kymmenen ala-asteikäistä lasta. Jokaisella joku oikeen pelottava asu päällä. Siellä ne pelottelee toisiaan kurpitsat päässä ja taikasauvat kourassa. Jeps, on halloween!
Tosi outoa oli kattoa, kun nämä mun hoitolapset ootti kavereita ikkunalla samallain ku suomessa lapset oottaa jouluna joulupukkia. Ei kai halloween täällä oo niin iso juttu, mutta täällä on nyt käymässä lasten isoäiti Amerikasta, ja se toi tänne kaikenmaailman koristeita hämähäkinseiteistä pöytäliinoihin. Plus sitte kaikki karkit ja lelut. Huhhuh. Kyllä mullakin keikku hämähäkkipanta päässä jonkin aikaa, mutta se sai väistyä sitten kymmenen minuutin kuluttua. Sori lapset.

Ens viikonlopun suunnitelmista sen verran, että mennään näillä näkymin kattomaan pysyykö suomipojilla reikäpallo hallussa. Eli siis kattomaan kun Suomen, Ruotsin, Sveitsin ja Tsekin maajoukkueet ottaa mittaa toisistaan. Sitä ennen ois tarkotus nähä paria muuta au pairia.

Muutes hei kaikki ihanat rakkaat lukijani. (teitähän ei hirveesti oo, mutta ei se määrä vaan se laatu hehehe)
Musta ois tosi kiva, jos te pitäsitte jotain elonmerkkejä itsestänne. Jotain ideoita, ehdotuksia, risuja ja ruusuja ois kiva saaha. Mulle on jo pari postausideaa tullu. Mitä mieltä oisitte jos tekisin My dayn, tai vähän enempi pohtivan fiilispostauksen. Any opinions?

Mutta nyt voisin taas siirtyä tonne olkkarin puolelle. Siellä on käynnissä pienimuotoinen sukukokous, on mummua ja pappaa, enoa ja serkkuja. Voisin mennä tekeen tuttavuutta :)
Just kidding, meen vaan syömään.

See you guys!

Normalnormal

Hei!

Täällä kirjottelee edelleen pientä nuhaa poteva neiti. Pahimmasta silmien vetistelystä ja julkisilla paikoilla aivastelusta on jo päästy, mutta vielä yritän parannella kurkun kuntoon.

Tiiättehän niitä päiviä, kun kaikki omat suunnitelmat menee pieleen. Jep, mulla oli sellainen eilen.
Suunnittelin päässä tekstin tänne valmiiksi, ja mulla oli oikeesti paljon juttuja mitä kertoa, tekstiki ois luultavasti vaan automaattisesti valunu aivoista käsivarsien, sormien ja näppäimien kautta ruudulle ilman mitään ponnisteluja ja ylimääräistä pähkäilyä.
Mutta sitten kaikki menee pahasti puskaan. Postausintoa puhkuen avasin netin ja kovalla tahdilla paukutin välilehdille bloggerin ja flickrin ja facebookin. Meinas oikeesti tulla itku kun netti ei jostain kumman syystä toiminu. Vaikka kuin kääntelin wlania on ja off asentoihin, sammutin koneen ja tein kaikkeni, niin se vaan ei toiminu. Ä r s y t t i. Lievästi sanottuna.
Aattelin sitte että voisin vaikka lähteä kuvaamaan ulos, ja otin kameran laukusta esiin. Ilosesti akku vilkutti punasta ja ilmoitti olevansa latauksen tarpeessa. Ei niin iloisesti heitin kameran takasi laukkuun ja luovutin.

Nyt te luette tätä ja mietitte että ompa silläki suuret murheet. Joo ei ne enään tunnu niin suurilta, mutta silloin tuntu että koko galaxi ois kääntäny mulle selän. Iltakahviki piti juoda mustana ku kukaan ei ollu käyny maitokaupassa. No se siitä valittamisesta, tänään on ollut hyvä päivä!:-)

Viime viikonloppu ei ollut mikään erityinen; Käytiin Jossun kans Zürichissä aamupalalla ja samalla pikasesti kierreltiin sellanen pihakirppis, joka kuulemma on siellä joka lauantai toukokuusta lokakuuhun. Mitään ei tarttunut mukaan, suurin osa tavaroista oli jotain isotädin kutomia neuleita ja vanhoja paistinpannuja sekä monoja. Enkä yhtään suurentele. Eikä oikeen ollut mieltäkään sen koommin shoppailla, kun olin varmaan vähän kuumeessakin sillosen olotilan perusteella. Sunnuntai sitte nukuttiinki pitkään ja niiskutettiin peittojen alla. Ja ainiin, multa lähti monta(kymmentä) senttiä hiuksista pois. Kuvaa ei varmaan tarvi laittaa, ku uskon että te muutkin sosiaaliseen mediaan addiktoituneet ootte nähny sen jo facebookissa tai/ja instagramissa.

Hello buddies

Heti muka niiiiin ahkera bloggaaja tuon pikku tauon jälkeen, mikä ennen edeltävää postausta oli. No, kerrankin näin päin :-)
Mulle kuuluu tosi hyvää, kiitti kysymästä! Oon nyt viimeaikoina ollu tosi onnellinen kaikista pikkujutuista. Toki joskus ressaa joku, jos alkaa liikaa miettimään. Mutta ehkä parempi että jättää miettimättä sitte koko asiaa. Puhelimen days left- sovelluskin näyttää kokoajan pienempää lukemaa; nytkin enää 62 päivää joululomaan. Tai miten sen nyt ottaa, vielä 62 päivää :-D Mutta ihanaa! En oo koskaan ennen oottanu joulua näin paljon.
Sitäpaitsi Suomessahan sataa jo lunta! Huippua! Oon varmaan vähän erilainen tyttö, ku jos mietin tarkkaan niin tykkään ehkä enemmän talvesta ku kesästä. Ei se kylmyys mitään haittaa, jos osaa pukee tarpeeksi vaatetta. Eikä opiskelukaan oo mulle mitään pakkopullaa. Nyt ainaki helppo sanoa, ku on tällanen reilu vuoden tauko opiskeluista :-D Kysykää uudestaan sitten seuraavana syksynä. Voi olla että on käsitys vähän taas muuttunu.

Mutta joo, kävin tänään pikku kävelyllä tuolla kukkuloilla, ja kuvailin vähän samalla. Toivottavasti tuo alkava nuha ei ylly ihan kamalaksi, haluan nimittäin nukkua yöt rauhassa.

Two weekends

Heippahei! Long time no see.
En oo kirjotellu tänne pitkiin aikoihin, mulla on ihan järkevä syykin! Ei oo toiminu netti. Ja tällaselle ei tekniikan ihmelapsi- tytölle nämä teknologiakiemurat on aika vaikeita. Pidemmittä höpöttelyselittelypuheitta voisin kertoa jotain vähän mun viimeaikojen menemisiä teille :-)

Viikko sitte viikonloppuna meillä oli aikomus lähteä tsekkaileen Alpit vähän eristä paikasta. Meillä oli monta vaihtoehtoa minne mennä, funtsittiin ja punnittiin eri paikkoja perjantai-iltana. Loppujenlopuks päätettiin lähteä Engelbergiin, enkelivuorille!
Lauantai-aamuna ei paljon hihkuttu riemusta, ulkona oli nimittäin hirmu sumuinen ja kostea sää. Meinattiin jo luovuttaa, mutta kuitenki me vaan pakattiin reppu täyteen reissufiilistä ja solmittiin lenkkarit jalkaan ja lähettiin. Tottakai ensin piti koukata lähimmän Ikean kautta, ku oltiin kuultu että sinne oli tullu valikoimaan myös irtokarkkeja!;) Hehe, vähän tyhmä olo tuli joo. Matkustaa erikseen junalla ja bussilla hakemaan vain ja ainoastaan irtsareita. Mutta oisitte teki tehny niin! Sitäpaitsi kävi aika kivasti ku eräs englantia ymmärtämätön bussikuski päästi meidät ilmaiseksi bussiin ku ei edes halunnu yrittää ymmärtää eriä kieltä. Joskus on hyväksiki että ei osaa sanoa saksaksi muutaku hyvää päivää olen Eveliina seitsemäntoista vuotta  :-)

Päästiin siis Engelbergiin perille ihan hyvissä ajoin, ja juuri kun astuttiin junasta ulos niin alko sataa vettä! Tosi huono mäihä.. Ei kuitenkaan annettu sen haitata, käytiin ostaan paikallisesta ruokakaupasta sateenvarjo ja lähettiin katteleen ja kierteleen. Jätettiin suosiolla vuoristohissit välistä, ku ei haluttu maksaa muutamaa kymmentä frangia siitä, että päästään kattomaan pilviä korkeammalta.
Käveltiin siinä aikamme pikku polkuja, kunnes tuli aivan järkyttävä rankkasade. Seistiin keskellä ei mitään kahdestaan yhen sateenvarjon alla ja naurettiin meille aivan veet silmissä. Oltiin varmasti tosi hupaisa mutta samalla raukka näky. Kaks turistia blondia kollarit ja lenkkarit jalassa keskellä niittyä yhen sateenvarjon alla vettä valuvina mutta silti ilosina.
Säästä ja märistä sukista huolimatta meillä oli aivan tajuttoman kivaa!:-) Tässäpä kuvia;

Sitten tämän viikonlopun reissu on taas ihan eri juttu :-)
Meillä oli Jossun kans molemmilla perjantai vapaa, niin Jossu tuli meille jo torstai-iltana yöksi. Aateltiin tehä pikkunen reppureissu ihan vaan jonneki päin Sveitsiä. Sellaseen paikkaan, missä ei olla vielä käyty.
Perjantai-iltana hypättiin junaan vakuuttuneina siitä, että illalla/yöllä ollaan Genevessä, Ranskan rajalla.
Meiän määränpää kuitenki vaihtu lennosta, ku huomattiin miten täynnä Geneveen menevä juna on. Kateltiin juna-asemalla lähteviä junia, ja seuraava kohde olikin Lugano, kaupunki Sveitsin ja Italian rajalla.
Jos nyt ihmettelette, että miksi ihmeessä lähettiin matkaan illalla, niin tässä teille syy; meillä molemmilla on junakortti, jonka kans pääsee matkustelemaan ilta 7 ja aamu 5 välillä ilmaiseksi. Se on tosi iso etu, ku miettii että noihinki junamatkoihin meillä ois aamulla tai päivällä menny abouttiarallaa 80fr.

Eri asia oli sitten se nukkuminen. Huomattiin Luganon asemalla, että enää ei oo kesä, ja väsyttikin ihan mukavan verran. Olihan kello hiukkasen yli 1 yöllä. Koska me oltiin reppureissaajia, meillä ei ollu mitään hotelleja tai hostelleja varattuna. Ei muutakun reppu pään alle ja aseman pikkuseen lasiseen koppiin nukkumaan. (ei se oikeesti niin helppoa ollu. Mä katoin vierestä ku Jossu nukku, pelotti ja paleli ja jännitti. Vaikka väsyttiki tosi paljon, en vaa saanu unta. Eikä Jossukaan nukkunu tuntia enempää)
Maailman pisimmän yön jälkeen mentiin aamukahville juna-aseman kahvioon, joka aukes kuudelta. Pikkuhiljaa muutkin paikat alko aueta, ja päästiin kattomaan myös Luganon keskustaa. Olihan se nätti kaupunki :-)
Oltiin tuollakin reissulla melkosiä ilmestyksiä; oltiin otettu (onneksi) lisävaatetta mukaan, molemmat oli vetäny farkkujen päälle jotku löysät housut, ja paitojakin oli useampia. Mullakin oli tennareihin survottu villasukat ja paita ja housutki natsas hyvin yhteen. Älkää järkyttykö, mutta kyllä, tuo on oikeesti totta! Alempana sitten kuvamateriaaliakin.
Illalla lähettiin sit takasi kotia kohti, ei sitä väsymyksen määrää oikeen voi sanoin kuvailla! Voitte vaan kuvitella, kuinka luksukselta oma sänky tuntu tuon kaiken penkillä makoilun jälkeen. Kyllä me muuten nukuttiinki aika pitkään sitten aamulla. Herättiin yhen aikoihin. Hups.

Tänään oltiin meillä (sunnuntaina siis, nythän ollaan jo maanantain puolella. Oli pakko selventää) ja käytiin pikku kävelylenkki tuolla läheisillä kukkuloilla. Löydettiin aivan uskomattoman kaunis metsä, siellä oli joku ihana maatilakin, jossa oli heppoja ja sonneja ja lampaita ja ankkoja ja aivan kaikkea! Sääkin oli mitä mahtavin, oli ihana virkistyskävely, haha :-D

Huh, jos jaksoit lukea tai edes selata tämän kilometripostauksen, niin onnittelut! Vois pyrkiä siihen, että vähintään kerran viikossa tekis postauksen, niin ei tarvis tällasia kahen tunnin suorituksia tehä. En jaksa edes alkaa kaksintaistoon kuvien asettelu vs väsynyt eve.

Mitä muuten ootte mieltä, onko kivempia sellaset postaukset joissa on paljon kuvia vähän tekstiä, vai enemmän tekstiä ja vähemmän kuvia vai sopivasti molempia. Any opinions?:-)

Nyt kuitenkin tää tyttö painuu nukkumaan. See you!