Konstanz & Luzern

Heippa!

Nyt mulla on hyvä väli kirjotella tänne blogiin vähän kuulumisia, ku lapset kattoo filmiä ja mä oon alakerran lattiat siivonnu.

Miten mä alottasin? Ei oikeen tuu tekstiä, ainakaan mitään järkevää, niin tyydytään taas siihen että kuvien avulla kerron vaan mitä on tapahtunu/ ollaan tehty.

Keskiviikkona näin ekaa kertaa Jossun, eli sen toisen suomalaisen au pairin. Mentiin kierteleen Zürichiin, juttelemaan ja syömään. Heti ekalla tapaamisella oli tosi kivaa, suunniteltiin jo kaikkea mitä voiaan tän tulevan vuoden aikana tehä ja kokea.

Perjantaina mä lähin sitte yksin seikkaileen junilla, tarkotuksena oli päästä joskus perille Ballwiliin Jossulle. Kieltämättä pelotti vähän, ei ollu mitään hajua niistä pysäkeistä ja juna-asemista, enkä todellakaan tienny millon pitää ostaa junalippu ja millon ei.
Zurichin asemalla mun piti kuitenki ostaa se junalippu automaatista, joka näytti ekakertalaiselle turhan monimutkaselta. Vähän aikaa pyörin siinä automaatin eessä ja kattelin näkyskö ketään avuliaan näköstä ihmistä. Sopivasti mun takana seisoki vanha herrasmies, keneltä pyysin apua. "Hello, excuse me do you speak english" "Yes" "I'm going to Luzern, so could you help me with buying ticket"
Varmasti tärisi ääni eikä kieliopeista ollu hajuakaa, mutta hyvin näköjään tulin ymmärretyksi ku mies näppäili mulle oikeat asemat siihen lippuun. No, sitte tuli maksamisen vuoro. Hyvin sujautin pari nyrkissä pyörinyttä hikistä kolikkoa automaattiin, mutta sitte tajusin että hetkinen, mulla ei oo tarpeeksi kolikkoja. Siinä vaiheessa alko pelottaan, ja sydän löi ainaki kahtasataa. Se herrasmies vissiin tajus mun ongelman, ja sujautti kahen frangin kolikon automaattiin. Niin kilttiä!! Kiittelin siinä hetken, kunnes tajusin taas jotain; mun juna lähtee kahen minuutin päästä melkee toiselta puolen asemaa. Nyt pitää juosta!!
Just ennen junan ovien sulkeutumista sujahin vaunuun sisään, ja löysin itelle istumapaikan. Piti vaan toivoo, että olin oikeessa junassa. :D Heti oli pakko lähettää Jossulle paniikkiviesti oonhan varmasti oikeessa junassa entä jos en ikinä pääse perille mitä teen jos tää lähtee ihan väärään suuntaan jne.

Varmaan hyvää tuuria että illalla olin onnellisesti Ballwilissa kokkaamassa tortilloja Jossun kans. Oli kyllä aivan huippu ilta!

Lauantaina meillä oli herätyskellot soimassa suhteellisen aikasin, ja oli tarkotus lähtee Konstanziin.
Vaikka väsytti ihan sairaasti, ja ulkona oli aivan liian kuuma, oltiin taas kohta istumassa junassa, suuntana tällä kertaa Saksa.

Reilun tunnin istumisen jälkeen päästiin junasta ulos. Meiän oli tarkotus nähä vähän muitakin suomalaisia au paireja, mutta kaikki ei menny ihan niinku oltiin suunniteltu. Ihmeteltiin, et no miks ei nähä niitä täällä asemalla vaikka niin sovittiin. Vähän aikaa pyörittiin siinä ja yritettiin ettiä toisia suomalaselta näyttäviä, mutta ei.
Kohta tajuttiin, että ollaan ite mokattu koko juttu ja jääty väärällä pysäkillä, hups. No onneksi siltä pysäkiltä ei ollu ku kilometrin kävelymatka Konstanziin. Hyvä me..

 Jee tuttu valuutta!

 Maailman halvin ja paras kahvila. Tuolla pitää käyä toisenki kerran.

 Tottakai pitää ottaa aina kuva siitä mitä syö. Niitä kuvia kuitenki alkaa olla aina kamera täynnä. Pitää vähän rajottaa.. :D

 Sentään osattiin oikealta asemalta lähtee takas päin.

Olin siis koko viikonlopun yötä Jossulla Ballwilissa. Sunnuntaina me nukuttiin pitkään, syötiin hyvä aamupala ja lähettiin vähäksi aikaa kierteleen Luzerniin.
Kävin teettämässä musta pilapiirroksen, semmonen vanha mies piirsi niitä kadulla. En muistanu nyt ottaa siitä kuvaa, mutta voin laittaa sen vaikka seuraavaan postaukseen. En nyt tiiä oliko siinä nii paljo samaa näköä :D

Nyt kyllä on alkanu viihtyyn täällä, varmaan suurin syy että sain tänne kaverin. Niin huippua!
Postailen taas sitte ku on kuvia ja jotain sanottavaa, eli varmaan aika pian, hah.

See you :*

Alive

Moi!
Harmittaa vähän, ku en oo saanu otettua mitään kivoja kuvia, mitä vois teille laittaa tänne katseltavaksi.
Mutta en mä oo oikeen mitään spesiaalia tehny, pääasiassa ollu lasten kans ja tehny kotitoitä. Lupaan, että viimestään ens viikosta alkaen kannan kameraa vähän tiuhemmin mukana. :D

Ihana huomata, että tähän arkeen ja näihin tapoihin täällä on alkanu tottua, ja kokoajan tottuu lisää. Aluksi oli esimerkiksi tosi vaikea yrittää miettiä, et no mihin tämä kattila kuuluu ja mihin mä laitan tämän kulhon ja tämän kapustan. Mutta eikö se meekin niin, että kaikkeen tottuu!
Yhestä asiasta oon myös tosi onnellinen; saan tänne suomalaista seuraa!! Huomenna mä meen tapaamaan yhtä toista au pairia Zurichiin, niin huippua! Ette arvaakaan miten kovasti täällä arvostaa ystäviä! Kaikkien pitäs kokea tää tunne, ystävät ja perhe on kyllä niin arvokkaita asioita, niistä kannattaa pitää kiinni!

En kohta tiiä itekkään mitä selitän, mun oli tarkotus vaan tulla sanoon et mulla menee hyvin! :)
Lähen nyt tekeen töitä, see ya!

Swimmingpool

Moikkamoi!

Nopeesti tulin vaa laittamaa parit kuvat tänne. Viimepäivinä ei oo kamera niin ahkerasti keikkunu kaulassa, niinku se teki ihan alussa. Onhan se nyt ihan ymmärrettävää, tottakai kaikesta uudesta pitää ottaa kuva ;)
Yks päivä mietin ihan tosissaan, että kuinkahan iso muistitikku mun pitää ostaa sitte ku tuun takas Suomeen, että saan kaikki kuvat jonneki tallennettua. Koska niitä kuviahan voi tulla aika paljon. Noo, enköhän mä jotain keksi :) Anyway, tässä siis on kuvia siitä, miten mun pari työpäivää on kulunu; aurinkoa ottaen vahtien pikkutyttöä viereisellä uima-altaalla. En valita!;)

 En todellakaan tiiä kuka tämä pikkupoju on, mutta niin söpösti kuikisteli tuolta renkaan takaa, nii oli pakko napata kuva!

Hah, tää on aika hyvä kuva siihen nähen, miten tämä otettiin; annoin 5-vuotiaalle tytölle kameran käteen ja sanoin että paina tuosta.
Ps. Oon mää oikeesti ruskettunu, vaikka tämä kuva ei välttämättä anna ymmärtää niin

Ja oon mää oikeesti tehny töitäki, enkä vaan makoillu altailla. Tulee muuten puhdasta, ku suomityttö tiskaa ja imuroi. Joo hehheh. Lähen nyt suihkuun, moikka!:)

Hasliberg

Nyt mä kerron teille siitä eilisestä piknikistä.
Aamulla vähän ennen kaheksaa lähettiin ajamaan kohti alppeja, tarkemman paikan nimen näätteki tosta otsikosta. Autolla sinne kesti ajaa parisen tuntia, mutta ei se tuntunu niin pitkältä, ku niissä maisemissa oli autonkin ikkunan kautta niin paljon katseltavaa!:D Niin erilainen ympäristö!
Oli hassua, ku matkan varrella oli ainakin viis monen kilometrin mittaista vuorten läpi kulkevia tunneleita. Mä olin ihan ihmeissäni, mutta näille muille se on jo niin arkipäiväistä.
Kuvia tulikin aika kivasti, reilu sata. Mä laitanki niitä sitte tähän vähän reilummasti, ja samalla niiden kautta kerron vähän meiän reissusta :)

Varmaan koko reissun pelottavin asia :D vuoristohissi! Näillä meiät hinattiin ylös ja alas.

Paikan päältä ois voinu vuokrata tuollaset potkupyörät (?) joilla ois sitte voinu kiertää vähän isomman lenkin. Siellä vuorilla kiemurteli noille suunnattu asfaltoitu reitti, mutta me tyydyttiin kävelemiseen pitkospuita ja alppipolkuja pitkin.

Ja ei, nyt mä en ollu ainoa turisti!;)

Tästä me alotettiin meiän patikkaretki.

Niin kovasti respectiä kyllä noille pyöräilijöille! Musta tuntu, että hyvä ku auto jakso nuo vuoristoteiden nousut, nii toiset vetää ne pyörällä! Wau

kukkiakukkia

Tein kyllä niin hyvän valinnan, ku laitoin tennareiden sijasta ihan oikeat lenkkarit!

Puolessa välissä matkaa, vanhojen alppimajojen keskellä oli söpö pieni kahvilakoju, josta sitten ostettiin kahvit.

Siinä se kuuluisa alppikukka, Edelweiss! En nähny yhtäkään "luonnonvarassa" elävää kukkasta, mutta siinä kahvikojussa noita oli ruukussa. Meille kerrottiin, että jos noita alppitähtiä näkee vielä vuorilla, niitä ei missään nimessä saa poimia!

Meiän piknikeväät; juustoa, kalaa, kananmunia ja leipää! Tuo ruokakin oli kyllä elämys, itse en esimerkiks noihin kananmuniin koskenut :D

Namii, metsämansikoita!

Nää maisemat oli kyllä aivan huikeita!!

Kotimatkalla mua väsytti jo sen verran paljon, ettei silmät meinannu millään pysyä auki. Voitte vaan kuvitella, että illalla ei nukkumattia tarvinnu kauaa ootella!

Oli kyllä kaikinpuolin mukava reissu! Sääkin oli hyvä; aurinko paisto koko ajan ja jätti muhunki pienet palamisjäljet. Joo äiti, kyllä mä seuraavilla kerroilla muistan rasvata itteäni tarpeeks usein! ;)

National day

Eilen, ensimmäinen elokuuta, tämä tyttö sai kokea jotain ainutkertaista; juhlia Sveitsiä sen kansallispäivänä!
Mulla olikin sen kunniaksi vapaapäivä, joten päätin ylpeänä sveitsiläisenä lähteä pienelle tutkimusmatkalle kiertelemään lähikatuja.

Ehkä mun vaaleat hiukset ja siniset silmät- combo kuitenkin säälimättä paljasti sen, etten oo ihan paikallisia. Ja no, tottakai mulla roikku kamera kokoajan olalla ja aina tilaisuuden tullen piti napata muutama kuva. Pientä turistimaisuutta koko pakettiin toi vielä se, että kymmenen metrin välein piti pyörähtää 180 astetta tarkistaakseen vaan, etten oo kävelly liian kauas kotikadusta. Oishan se oikeesti noloa soittaa perheen äidille, että tuutko hakemaan mut täältä jostain.

Sain mä kuitenki otettua ihan kivoja kuvia, ja sain niiltä oikeesti paikallisilta ystävällisiä hymyjä. Mistäköhän johtu? Aina kuitenkin hymyilin takas :)

Seuraavaks te saatte bongailla kuvista sveitsin lippuja. Jos ootte terävinä nii jokaisesta kuvasta löytyy ainakin yks lippu. Samalla saatte nähä vähän sveitsiläistä katukuvaa. Huvi ja hyöty siis samassa paketissa ;)

Illalla mulle tarjoutu mahdollisuus lähtä kattomaan ilotulitusta Zurichiin, ja tottakai mä vastasin myönteisesti. Ei sellasta mahollisuutta varmaan kovin monesti tuu vastaan. :)

Oli kyllä tosi hienon näköstä, ja pimeys toi sellasta lisätunnelmaa siihen. Tietenkää mä en saanu mitää julkaisukelposta kuvaa, mutta te voitte kaikki kuvitella sen oman päänne sisällä!

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, me lähtään huomenna piknikille alpeille! :) Wau niin siistiä!

Jospa mä sieltä saisin otettua vähän kuviakin, jota voisin sitte teille täällä ylpeänä esitellä.

 

 öinen Embrach

Mut mä lähen nyt syömään iltapalaa! Ruisleipää ja kahvijogurttia, nam!

See you :)